Ympyrä sulkeutuu

Olimme taas kerääntyneet Anselmin kämpille eli hänen vanhempiensa kellariin viettämään aikaa. Anselmi pidätti hengitystä, koska hänen karmansa oli laskenut eilisen kananmunatempun takia. Kerttu ja minä kannustimme häntä.

Anselmin mielestä minun pitäisi lopettaa kirjoittelu, koska erinlaisuudesta on vaarassa tulla liian mainstreamia. Minä olin eri mieltä, ja Kerttu ei ollut mitään mieltä, joten päätimme järjestää demokraattisen äänestyksen päiväkirjojen kohtalosta.

Äänestyksessä tapahtui kuitenkin se, mitä pelkäsimmekin, eli jokainen äänesti omaa mielipidettään. Anselmin mielestä hänellä oli kuitenkin tasa-arvon vuoksi käytettävissä yksi ylimääräinen ääni. Kerttu ja minä kummastelimme Anselmin logiikkaa, mutta emme halunneet leimautua tasa-arvon vastustajiksikaan, joten Anselmi sai äänestyksen uusinnassa tahtonsa lävitse.

Toivottavasti lukijoillamme on ollut yhtä hauskaa lukiessa kuin meillä kirjoittaessa. Kerttu haluaa kiittää kaikkia linkkaajia. Anselmi kehottaa lukijoita tutustumaan vielä hyviin ystäviimme Eskoon, Mikaan ja Teroon maanmainiossa Tuning-tarinassa.

Erinlaista eläinsuojelua

Tänään oli varsinainen eläinsuojelupäivä.

Aluksi olimme Esplanadilla etsimässä sopivaa kohdetta uuteen kampanjaamme. Saimme idean Vihreän liiton "roska päivässä" -kampanjasta, mutta meidän "koira päivässä" -kampanjassamme päästämme joka päivä yhden koiran vapauteen katkomalla tämän talutushihnan. Kampanjamme on kannanotto eläinten vangitsemista ja niiden luontaisten vaistojen tukahduttamista vastaan. Empiiristen tutkimustemme mukaan nykyajan koirat eivät osaa enää rakentaa edes omaa pesäänsä metsään.

Tämänkertainen kohteemme oli iso susikoira. Se oli raakamaisesti jätetty kahvilan ulkopuolelle talutushihnaan, joka puolestaan oli sidottu aukinaisen oven kahvaan. Anselmi kaivoi hamppulaukustaan sivuleikkurit ja meni koiran viereen odottamaan sopivaa hetkeä. Kerttu ja minä seurasimme tilannetta kadun toiselta puolelta. Kun ketään ei ollut näkemässä, niin Anselmi katkaisi talutushihnan, jolloin koira oli valmis juoksemaan kohti vapautta.

Jokin meni kuitenkin pieleen, sillä koira ei hievahtanutkaan. Emme olleet etukäteen varautuneet tällaiseen tilanteeseen, joten Anselmi alkoi työntämään koiraa. Siltikään se ei liikahtanut.

Hetken päästä kahvilasta tuli ulos mies, jolla oli päässään aurinkolasit ja kädessä valkoinen ohut kävelykeppi. Samassa hetkessä koira nousi aloilleen ja lähti seuraamaan miestä.

Minä tiesin lohduttaa Anselmia ja Kerttua kertomalla, että koira oli ilmeisesti niin aivopesty, että sen vapauttaminen olisi ollut enemmän huono kuin hyvä juttu. Anselmin arvelujen mukaan koiran hypotalamusta oli todennäköisesti geenimanipuloitu.


Anselmia harmitti koko keskittymiskapasiteettinsa verran eli noin viisi sekuntia, kunnes hän sai kuulemma paremman idean. Kerttu ja minä arvailimme, että mikähän se mahtaisi olla. Anselmin mukaan se oli yllätys.

Johtajamme johdatti meidät kauppatorin kananmunakojulle. Ostimme tutulta myyjältä kuusi pakettia kotimaisia lentävien kanojen munia eli yhteensä 60 kananmunaa. Kerttu ja minä pystyimme vain arvailemaan, että mistä oli kyse.

Sitten saavuimme Anselmin kämpille eli hänen vanhempiensa kellariin. Anselmi kaatoi kananmunat korkeaan puukoriin. Tässä vaiheessa Kerttu ja minäkin aloimme ymmärtämään Anselmin ajatuksenkulkua. Anselmi kertoi, että kananmunat voi herättää henkiin hautomalla niitä. Hän oli kuulemma vain kerran onnistunut siinä. Tipu oli samantien lähtenyt lentoon, kun munan kuori oli särkynyt. Anselmi ei tosin muistanut minne tipu oli lentänyt, sillä hän oli polttanut poikkeuksellisen paljon hamppua sinä päivänä. Kerttu ja minä epäilimme, sillä meidän mielestä tiput eivät osaa lentää heti kuoriuduttuaan. Anselmi loukkaantui epäilyistämme ja alkoi huutamaan, ettei se ollut mikään mielipideasia. Tämän jälkeen hän meni jääräpäisesti istumaan munakorin päälle. Tästä seurasi noin puolen tunnin painostava hiljaisuus.

Hiljaisuus rikkoontui, kun Anselmi alkoi valittamaan että munat tuntuivat märiltä. Hän nousi seisomaan, ja huomasimme kuinka kananmunat olivat muuttuneet oudoksi keltaiseksi mössöksi. Olikohan hautomislämpötila sittenkään ollut oikea? Keskittyikö Anselmi tarpeeksi hautomisprosessiin? Pystyisikö tipuja enää herättämään?

Kun olimme pelastaneet ehjän kananmunan rikkoutuneiden joukosta, niin vaihdoimme hautojaa Kertuksi. Sitä ennen kuitenkin siivosimme. Tai siis Anselmi siivosi. Kerttu ja minä emme voineet, koska siivoaminen alistaa naisia.

Anselmin kutsunnat

Perjantaina oli siis Anselmin kutsunnat. Ne pidettiin poikkeuksellisesti kesällä, koska tämä oli jonkinlainen erikoisversio sellaisille, jotka ovat aikaisemmilla kerroilla estyneet tulemasta paikan päälle. Anselmi on kaksi kertaa aiemmin heittänyt kutsuntalapun roskikseen, ja kerran hän oli karannut pois kesken kuulustelujen.

Tuleva tilaisuus jännitti meitä kaikkia. Osaisimmeko istua rauhallisesti paikallamme, ja pystyisimmekö olemaan huutamatta armeijalaisten nimiä? Riittääkö Anselmin keskittymiskyky armeijalaisten vaativiin kysymyksiin? Ja ennen kaikkea - mitä jos Anselmi todella pakotetaan armeijaan?

Jos Anselmin isää ei lasketa mukaan, niin emme tunne ketään, joka olisi käynyt armeijan. Anselmin serkku Hillevi tosin kyllä kävi armeijassa viime vuonna, mutta hänen armeijauransa tyssäsi jo viidentenä päivänä, kun hän oli päättänyt juosta ampumaradalla taulujen eteen ihmiskilveksi. Asiaa tutkineiden upseereiden mielestä alokas Hillevi teki vaarantavan virheen, vaikka hänellä ei ollut edes asetta mukana.


Kutsunnat pidettiin paikallisessa urheilutalossa, minne olikin kerääntynyt yllättävän paljon erinlaista porukkaa. Paikan päällä teki todella tiukkaa olla huutamatta armeijalaisten nimiä, sillä sotilaspoikia oli joka puolella. Pystyimme kuitenkin hillitsemään itsemme.

Odotustilassa tapasimme vanhoja tuttuja. Kalle oli kuulemma tullut suoraan kyttälaitokselta tänne. Hän oli eilen käynyt kostamassa kirjaston antamat sakot myöhästyneestä kirjasta bommaamalla kirjaston seinän täyteen Kalle-tageja. Joku ohikulkija oli kuitenkin huomannut tilanteen ja soittanut poliisit. Siitä oli seurannut vanha kunnon vanhan ajan takaa-ajotilanne, joka keskeytyi siihen, kun Kalle oli jäänyt rastoistaan kiinni aitaan. Nyt he vaativat häneltä myöhästymissakon lisäksi jotain miljoonakorvauksia, mikä oli meidän mielestä aika epäreilua. Kyse on kuitenkin ihmisestä. Sillä pitäis olla vapaus valita.


No, jonkin ajan kuluttua kutsunnat etenivät k-kirjaimeen ja Anselmi kutsuttiin sisään:

- Anselmi Käpy, olkaa hyvä

Nousimme seisomaan ja menimme sisään.

Ehdimme olla huoneessa noin viisi sekuntia, ennen kuin Kerttu huomasi katossa palovaroittimen. Juoksimme äkkiä ulos, ja selitimme turvallisen matkan päästä kynnyksen takaa, että palovaroittimissa käytetään radioaktiivista ainetta, joka on erittäin helposti räjähtävää. Annoimme kutsuntaupseereille palan Anselmin hatun foliovuorauksesta, ja käskimme heidän paketoida varoittimen siihen, tai muuten emme tulisi huoneeseen lainkaan. Anselmia alkoi pyörryttämään jo pelkkä tieto siitä, että hän oli ollut samassa tilassa radioaktiivin kanssa.

Upseerit suostuivat vaatimuksiimme ja kutsunnat pääsivät alkamaan.


Eräällä upseerilla oli kädessään lääkärintodistus. Hän väitti, että Anselmi oli käyttänyt huumeita. Olimme kaikki ihmeissämme, sillä emme olleet koskaan nähneetkään huumeita. Upseeri pysyi kuitenkin tiukasti kannassaan ja kertoi, että Anselmin verestä oli löytynyt poikkeuksellisen suuri kannabispitoisuus. Tässä vaiheessa meillekin alkoi valjeta asia: he luulivat hamppua huumeeksi. Aloimme tietenkin heti selittämään asian oikeaa laitaa, eli että alkoholi, tupakka, kahvi ja peruna ovat huumeita, mutta hamppu sitävastoin ei ole, sillä se on pyhä yrtti. Kaiken huipuksi huomasimme, miten yhdellä heistä oli edessään kahvikuppi. Kutsuimmekin tätä upseeria koko tilaisuuden loppuun asti narkkariksi.

Olimme jo melkein kyllästyneitä tähän tietämättömien ihmisten valistamiseen, mutta tämä tapaus oli mielenkiintoinen, sillä olihan kohteenakin aivan uudenlaiset ihmiset. Kerttu kaivoi hamppulaukustaan muutaman varsin asiallista ja puolueetonta faktaa sisältävän monisteen, jotka olimme printanneet Suomen Kannabisyhdistyksen kotisivuilta. Anselmi heittäytyi tieteelliseksi ja näytti upseereille kuvaa kahdesta molekyylistä. Tämän jälkeen hän käski upseereiden valita näistä kahdesta molekyylistä se ilkeämmän näköinen molekyyli. Ei varmasti ollut sattumaa, että kaikki heistä (lukuunottamatta narkkaria) valitsivat hamppumolekyylin sijasta kahvimolekyylin.

Ilmeisesti valistuksemme onnistui, sillä upseerit pyörittelivät silmiään ja näyttivät muutenkin siltä, kuin he olisivat ensimmäistä kertaa kuulemassa Totuudesta.


Sitten he kysyivät Anselmilta, että miten hän suhtautui armeijaan. Kerroimme, että vastustamme armeijaa ja kaikkea muutakin, mutta että jos Anselmi pääsisi armeijaan, niin hän voisi muuttaa systeemiä haluamaamme suuntaan sisältä käsin.

Upseerit näyttivät vaativan lisäselityksiä, joten aloimme selittämään ja luettelemaan armeijan parannusehdotuksia.

Kerroimme heille, että meitä kaikkia ärsyttää se, että armeijassa ei ajatella ollenkaan. Kertun mielestä kaikki asiat sujuisivat paremmin, jos ajattelu sallittaisiin. Hän alkoi esittelemään upseereille kehittämiään uusia johtamismetodeja. Kertun mukaan erinlaisilla johtamismetodeilla voitaisiin parantaa johtajien uskottavuutta n. 67% ja systeemin tehokkuutta peräti 44%. Peruslähtökohtana erinlaisilla johtamismetodeilla on, että huutamisen pitäisi olla kiellettyä ja ajattelun sallittua.

Sitten Anselmi kertoi, kun hän oli kuullut serkultaan, että armeijassa on paljon tyhjää aikaa, jolloin siellä ei tehdä mitään vaan odotetaan. Tämä luppoaika voitaisiin valjastaa yhteiskunnan hyödyksi ja korjata epäkohtia. Esimerkiksi maataloudessa riittäisi paljon töitä armeijalaisille. Kesällä mansikkatiloilla työskentelee lähinnä alaikäisiä venäläisiä ja virolaisia epäinhimillisellä palkalla. Armeijatyövoimalla päästäisiin tästäkin ihmisoikeusrikkomuksesta eroon.

Selitimme heille myös, että koska maan ulkopuolella ei ole enää uhkaa Suomelle, niin armeijaa voisi käyttää maan sisäisten vaarojen torjumiseen. Tarkoitamme tässä tietenkin poliisia, joka loukkaa kadulla päivittäin ihmisoikeuksia. Armeijalaisista voitaisiin kerätä erilliset poliisinvastustusjoukot, jotka taistelisivat kaduilla poliisien mielivaltaa vastaan. Armeija olisi hyvä tässä, koska heillä on kalustokin valmiina.

Upseerit näyttivät hengästyneiltä, joten pidimme pienen tauon.
Sitten jatkoimme.

Kerroimme mielipiteemme siitä, kuinka armeijan arvomerkkihierarkia on rasismia. Mielestämme ei ole mitään järkeä totella jotain ihmistä, jolla vain sattuu olemaan muutama merkki kaulassa. Anselmin mukaan kaikki asiat sujuisivat paremmin, jos valtakin jaettaisiin tasa-arvoisesti.

Upseereiden hämmästelylle ei tuntunut tulevan loppua, joten päätimme siirtyä itse asiaan.

Ehdotimme heille, että voisimme lähteä aseettomiksi asiantuntijoiksi rauhanturvajoukkoihin. Esimerkiksi Amsterdam olisi hyvä ja tärkeä maa turvata rauha.

Sitten kysyimme, että koska voisimme aloittaa, mutta he mutisivat jotain helvetin jäätymisestä. Tämä oli varsinainen yllätys. Emme osanneet mitenkään arvata, että armeijalaisetkin voivat olla näin tietoisia ja huolestuneita ilmastonmuutoksesta.

Kiinnostuimme armeijan ympäristöpolitiikasta vielä enemmän, kun Anselmi huomasi seinällä julisteen Helsingin ilmantorjuntarykmentistä. Hän oli juuri ryhtymässä valistamaan upseereita siitä, kuinka ilman sisältämiä luomuatomeja tulisi torjumisen sijaan suojella, kun Kerttu kuiskasi, että kyseessä olikin ilmatorjunta - eikä suinkaan ilmantorjunta.

Aika alkoi käydä vähiin ja upseerit näyttivät levottomilta. Esitimme vaatimuksemme lyhyesti. Anselmin palveluspaikassa ei saisi olla läsnä esimiehiä, sen pitäisi olla jollain tavalla kansainvälinen, ja siellä pitäisi päästä tekemisiin eläinten kanssa.

Upseerit kerääntyivät kuiskimaan hetkeksi, minkä jälkeen he alkoivat elämöimään ja taputtelemaan toisiaan selkiin. Ilmeisesti he olivat keksineet Anselmille sopivan palveluspaikan.

Ja niin he toden totta olivatkin. Anselmi astuu vuoden päästä palvelukseen paikassa, jossa hänen tehtävänä on istua luolassa ja kuunnella meren ääniä. Kyseessä on kuulemma tärkeä tehtävä, jonka avulla pyritään ehkäisemään suomalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten kalojen välisiä konflikteja.

Anselmia askarrutti, että mitä hänen täytyy tehdä silloin, jos hän kuulee että kalat alkavat tappelemaan. Upseerit kuitenkin kertoivat, ettei siitä tarvitsisi huolehtia. Asiat kyllä järjestyisivät.

Matkaraportti

Eli Kerttu ja minä olimme siis jääneet yöksi Anselmin kämpille eli hänen vanhempiensa kellariin, koska meitä kaikkia jännitti tuleva päivä. Emme edelleenkään omista kelloa, koska se on mielestämme vapaudenriistoa, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä heti heräämisen jälkeen rautatieasemalle odottamaan junaa.

Pakkasimme Kertun hamppulaukkuun neljä kappaletta punaisia Che Guevara -paitoja (yksi varalle), kaksi paria erinvärisiä raitasukkia (Kertulle ja minulle), kuusi kappaletta linnun talipalloja (matkaevääksi) ja koko varastomme LeGaLiZe iT! -tarroja. Kerttu otti mukaan vielä digikameran siltä varalta, että matkalla tapahtuisi jotain jännää.

Pian lähdimme juna-asemalle odottamaan junaa. Anselmi ei suostunut katsomaan edes rautatieaseman kelloa, koska se kuulemma rajoittaisi hänen tajuntaansa, joten menimme raiteiden eteen istumaan ja odottamaan noin neljäksi tunniksi.

Sitten juna tuli ja astuimme sisään. Olimme nähneet kerran televisiosta, kuinka ydinjätteitä kuljetetaan joskus junissa. Kysyimme junaemännältä, että kuljetetaanko tässä junassa semmoisia. Vastaus oli onneksi kielteinen. Sitten Anselmi vaati nähdä junan päästömittaukset viimeisten viiden vuoden ajalta, tai ketjuille ja käsiraudoille tulisi taas käyttöä. Uhkailun tehokeinoksi Kerttu kilisteli hamppulaukkuaan, joka sisälsi pätkän ketjua ja käsiraudat.

Tästä junaemäntä meni vaikeaksi:

- Äh... no kun... ei se nyt oikein sovi... juna on juuri lähdössäkin...

Tästä päättelimme, että heillä oli ilmeisesti jotain salattavaa.

Eräs kanssamatkustaja viereiseltä penkkiriviltä kuuli keskustelumme. Hän tuli luoksemme ja kertoi:

- Kuulkaas nyt laps... tai siis nuoret... tämä juna käy kyllä ihan vaan tuulivoimalla.

Tämän kuultuamme huokasimme kaikki syvään helpotuksesta ja nukahdimme tyytyväisinä kun matka alkoi. Matkan aikana Anselmia alkoi tosin epäilyttämään, sillä hän ei ollut koskaan kuullutkaan tuulivoimalla käyvistä junista. Niinpä hän avasi ikkunan ja työnsi päänsä ulos. Hetken päästä hän totesi, että kyllähän siellä toden totta tuuli aika paljon, ja nukahti uudestaan.

Heräsimme, kun juna pysähtyi vihdoin Oulussa. Anselmi kertoi nähneensä unta Bob Marleysta ja Markus Drakesta.

-
Perillä Anselmi toimi karttaoppaanamme, sillä hänen auransa kuulemma sykkii maan magneettikentän siniaallon tahdissa, joten eksyminen olisi lähes mahdotonta.

Haahuilimme ympäri Oulua, kunnes jonkin ajan kuluttua saavuimme isolle aukealle. Huomasimme välittömästi ison ja lihavan poliisipatsaan keskellä toria. Anselmi juoksi sen kimppuun ja hyppäsi sen selkään.

- Mikä sun nimi on?!! Mikä sun nimi on?!!

Hakkasimme patsasta puukepeillä ja huusimme Luomuanarkistin Käsikirjasta opittua mantraamme. Hetken aikaa olimme kateellisia oululaisille aktiiveille, sillä heillä oli ihan oma patsas, johon harjoittaa tottelemattomuutta. Samalla pohjoisen ihmiset näkivät hieman esimakua siitä, miten meillä stadissa mennään suoraan toimintaan, eikä jäädä puhumaan turhia.

Jonkin ajan kuluttua huomasimme, että ympärillemme oli kerääntynyt iso joukko ihmisiä kannustamaan meitä. Kirosanojakin kuului. On se hyvä, että tavallisetkin ihmiset kiinnostuvat erinlaisuudesta. Sitten huomasimme, että jotkut heistä ottivat valokuviakin. Toivoimme salaa, että heidän joukossaan olisi isojen sanomalehtien toimittajia, jotka olisivat tekemässä juttua nuorista vaikuttajista, ja että tämän tapahtuman jälkeen he tulisivat haastattelemaan meitä. Ehdimme jo sopia, että Anselmi hoitaisi puhumisen.

Kukaan ei kuitenkaan tullut haastattelemaan meitä, joten jatkoimme matkaa.

-
Lopulta saavuimme ilmeisesti oikeaan paikkaan, sillä talon pihalla seisoi iso Aktiivisten Ekoajattelijoiden nimikyltti. Menimme soittamaan ovikelloa, mutta siihen ei aluksi reagoitu mitenkään. Jonkin ajan kuluttua ikkunasta huudettiin, että meidän pitäisi odottaa kymmenisen minuuttia. Ilmeisesti heillä oli toinen jäsenhakuprosessi käynnissä.

Katselimme ympärillemme ja huomasimme, että täällä lapissahan kasvaa hamppua ihan luonnossa. Tämä oli varsinainen onnenpotku, sillä emme uskaltaneet ottaa omia hamppuja Helsingistä mukaan, koska luulimme että juna-asemalla olisi tulli, emmekä halunneet jäädä kiinni. Anselmi juoksi heti poimimaan yhden hamppukasvin. Tämän jälkeen hän kiljaisi kovaan ääneen:

- Se puras mua!

Tutkailimme hamppukasveja lähemmin, ja huomasimme että niiden varret olivat täynnä ohuita piikkejä. Anselmin päätelmien mukaan tämä hamppu oli eksoottista lajiketta, joka oli kehittänyt itselleen itsepuolustusmekanismin, etteivät ihmiset poimisi sitä. Päätimme kuitenkin olla ovelampia ja syödä vain lehdet. Todennäköisesti lehdissä olisi tarpeeksi vaikuttavaa ainetta, että niistä tulisi pilveen. Anselmi otti yhden lehden ja pisti sen suuhunsa. Hetken päästä hän alkoi kiljumaan vielä lujempaa, sillä suussa se poltti kuulemma vielä pahemmin. Hän kieriskeli jonkin aikaa maassa, kunnes havahduimme jonkun huutoon ikkunasta:

- Jättäkää ne nokkoset rauhaan ja tulkaa sisälle!

Noudatimme kutsua ja menimme sisälle.

-
Eteisessä tervehdimme heitä salaisella käsi- ja jalkamerkillä. Jostain syystä he eivät kuitenkaan reagoineet siihen mitenkään. Anselmin selitysten mukaan lappalaisilla oli varmaan sitten omat salaiset merkkinsä. Tämän jälkeen he johdattivat meidät keittiöön, missä meitä odotti neljä henkilöä. Eräs heistä, ilmeisesti johtaja, nousi seisomaan ja tarjosi vettä:

- Saako olla vettä?

Katsoimme johtajaa hieman halveksuvasti ja kerroimme, että emme juo vettä vaan Coca-Colaa, sillä mielestämme vettä tulisi pyrkiä säästämään kaikin keinoin kansainvälisen vesipulan takia. Samalla saimme selville lappalaisten salaisen tervehdyksen. Se oli sellainen, että läpsäistään kämmen otsaan, huokaistaan syvään ja suljetaan silmät hetkeksi.

Sitten johtaja kysyi tavoitteistamme ja tulevaisuuden suunnitelmistamme. Kerroimme, että suurena haaveenamme olisi murtautua ydinjätteiden loppusijoituspaikkaan, ja siten osoittaa ydinvoiman virheellisyys. Kerroimme myös, että yhdistyksen päämajan olisi parempi olla stadissa kuin täällä lapissa. Meillä oli jopa tilatkin valmiina, Anselmin vanhempien autotallissa Espoon Westendissä.

Johtaja tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi:

- Vai niin... krhm... eipäs nyt mennä asioiden edelle.

Sitten Kerttu kaivoi hamppulaukustaan digikameran, ja näytti johtajalle kuvaa siitä, kun Anselmi roikkui toripoliisin kimpussa ja minä hakkasin patsasta puukepillä. Halusimme tehdä vielä suuremman vaikutuksen, ja näytimme lehtileikettä siitä kerrasta, kun Anselmi oli kiivennyt Korkeasaaressa tiikerin häkkiin ruokkimaan nälkäisiä tiikereitä.

- Ne kehräs paljo lujempaa ku mein kotikissat

Johtaja tervehti taas, nousi seisomaan ja vaihtoi muutaman katseen yhdistyksen hallituksen muiden jäsenten kanssa.

- Eiköhän tämä ollut tässä. Meistä tuntuu nyt, että teidän olisi parempi perustaa ihan oma yhdistys.

Ja sitten hän osoitti ovea:

- Tuossa on ovi.


Tämä oli synkkä päivä meille kaikille. Olimme matkustaneet monta tuhatta kilometriä päästäksemme lappiin, ja heti meidät tyrmättiin näin. Päätimme, että tämä yhdistys ei ollut meidän arvoisemme. Keksimme tehdä vielä jäynän, ja muutimme kostoksi pihalla seissyttä Aktiivisten Ekoajattelijoiden nimikylttiä. Nyt siinä lukee "Radijo-aktiiviset Seko-ajattelijat".

Olimme todella tuohtuneita yhdistyksen tavasta kohdella potentiaalisia jäseniään. Anselmi oli niin vihainen, että meinasi katkaista jo rakkaan puukeppinsäkin. Olimme niin turhautuneita, että halusimme päästä lapista pois välittömästi, keinolla millä hyvänsä. Siispä hyppäsimmekin ensimmäiseen lähtevään junaan. Emme edes ehtineet vilkaista, että minne se oli menossa.

-
Jonkin ajan kuluttua jäimme kyydistä pois ja huomasimme, että olimme tulleet johonkin aivan outoon kaupunkiin. Aseman kyltissä luki Imatra, eli Anselmin luontaisen suuntavaiston mukaan olimme saapuneet Itä-Helsinkiin. Satoi vettä, ja lauantai-illan kylmyys otti todella koville. Kaiken lisäksi meillä oli aivan hirvittävä nälkä.

Katselimme hetken aikaa ympärillemme, kunnes huomasimme aseman laidalla grillikioskin. Menimme jonon jatkeeksi ja aloimme miettimään, että mitä ostaisimme. Osaisikohan grillikokki valmistaa yrttimakkaroita? Tai herkullista viljakeittoa? Hetken päästä tuli meidän vuoromme. Pitkän väittelyn jälkeen myyjä vakuutti, että nakkisämpylän nakeissa ei olisi lihaa lainkaan, joten ostimme semmoiset. Tämän jälkeen menimme hieman kauemmas syömään.

Pian huomasimme, että grillin ympärille oli kerääntynyt paljon muutakin porukkaa. Useimmilla heistä oli ilmeisesti huono kuulo, sillä he puhuivat kovaan ääneen ja horjuivat. Sitten huomasimme, että miten jotkut heistä söivät lihapiirakkaa. Anselmi päätti mennä hieman valistamaan heitä lihan vaaroista.

-
Seuraavana aamuna Anselmi heräsi teho-osastolta. Hän päätteli, että nakeissa oli sittenkin ollut hieman lihaa, sillä ilmeisesti hänen aivojensa metabolisaatiotaso oli yhtäkkiä polarisoitunut, eli hän oli pyörtynyt ja kaatunut maahan. Se selitti ruhjeet hänen kasvoissaankin. Kerttu ja minä emme viitsineet kertoa hänelle totuutta, sillä olimme jo itsekin pyyhkineet tapahtumat mielestämme.

Tämä sairaalareissu osoittautuikin ihan hyväksi jutuksi, sillä olimmehan tuntemattomassa kaupungissa eikä meillä ollut yöpymispaikkaa. Anselmiakaan ei tuntunut harmittavan lainkaan, sillä hän ei muistanut mitään. Kerttu ja minä sovimme keskenämme, että emme puhuisi tästä reissusta enää koskaan. Sitten Anselmi virnuili ja vitsaili tyhmännäköisenä, että voisimme tehdä yhdistyksemme logoksi kopion WWF:n logosta, jossa pandan tilalla olisi hän mustine silmineen.

Yhdistys laajenee

Tänään pidettiin kriisikokous Anselmin kämpillä eli hänen vanhempiensa kellarissa. Anselmi oli aikaisemmin päivällä etsinyt netistä tietoa ruskeiden lehmien elin- ja pesimäolosuhteista kaakaotehtaissa, kunnes hän oli törmännyt erään yhdistyksen kotisivuihin. Erikoista tässä yhdistyksessä oli se, että se väitti olevansa erinlaisempi kuin meidän yhdistyksemme. Väitös oli mielestämme hyvin pöyristyttävä, ja kokoonnuimmekin välittömästi suunnittelemaan keinoja Aktiivisten Ekoajattelijoiden maineen mustamaalaamiseen.

Tarkempi tutkiskelu yhdistyksen kotisivuilla kuitenkin osoitti, että kyseessä toden totta oli hyvinkin erinlainen yhdistys, joskaan ei ehkä aivan yhtä erinlainen kuin meidän yhdistyksemme. Joissain osa-alueissa Aktiiviset Ekoajattelijat päihittivät meidät, mutta joissain asioissa taas me olimme erinlaisempia kuin he. Esimerkiksi AE:n johtaja on hetero-, homo-, bi-, metro-, retro- ja käpyseksuaali, kun taas meidän Anselmi on vain vegeseksuaali ja metroandrogyyni. Toisaalta kaikki AE:n jäsenet ovat vain pelkkiä vegaaneja, kun me olemme lakto-, ovo-, fenno-, frukto-, gela-, hyla- ja anovegaaneja. Lisäksi molempien yhdistysten listat vastustamistaan asioista erosivat jonkin verran toisistaan.

Kerttu heitti ilmoille ajatuksen, että jos kaksi erinlaista yhdistystä yhdistäisi voimansa, niin meistä tulisi uusi super-erinlainen yhdistys. Tällöin voisimme olla valmiita jopa kansainväliseen erinlaisuuteen.

Päätimme Anselmin kanssa seurata filosofimme ja profeettamme ajatusta. Pitäisi vain keksiä keino, että miten saamme yhdistykset liitettyä toisiinsa. Asiaa ei yhtään helpota se, että Aktiivisten Ekoajattelijoiden päämaja sijaitsee Oulussa. Siis jossain lapissa, voitteko kuvitella?

Yhdistyksen kotisivuilla oli yhteydenottolomake liittymistä varten. Täytimme jokainen lomakkeen omilla tiedoillamme. Anselmin mukaan olisi kuulemma hyvin helppoa siirtää yhdistyksen päämaja ja toiminta tänne stadiin, kunhan vain pääsemme ensin soluttautumaan yhdistykseen sisälle.

Pienen hamppuhetken jälkeen yhteydenottoomme vastattiin. He kertoivat harkitsevansa jäsenyyttämme, mutta ennen sitä he haluaisivat haastatella meitä. Sovimme tapaamisen muutaman päivän päähän.

Edessä olisi siis jännittävä matka pohjoiseen. Meistä kolmesta vain Anselmi oli aikaisemmin käynyt Pohjois-Suomessa, ja sekin tapahtui ala-asteen luokkaretkellä Tampereella. Hän ei tosin ollut ehtinyt tutustua kaupunkiin lainkaan, sillä hänellä oli tarpeeksi tekemistä yrittäessä vapauttaa delfiinejä Särkänniemestä. Anselmi oli ehtinyt ruuvata vain kaksi ruuvia irti delfinaarion suojakuvusta, ennen kuin vartijat tulivat repimään häntä hiuksista. Tapahtuneen jälkeen Anselmin isä oli vienyt poikansa psykiatrille, mutta siitä hänellä ei ollut tarkempia muistikuvia.

No kuitenkin. Päätimme ryhtyä välittömästi suunnittelemaan tulevaa matkaa ja strategiaamme Aktiivisten Ekoajattelijoiden jäsenyyden saavuttamiseksi. Siitä kuitenkin enemmän ensi kerralla.

Anselmin putkareissu

Kaikki alkoi eilen, kun oltiin rautatieasemalla jakamassa ihmisille flyereitä koskien savupiippujen vastaista kampanjaamme. Paikalla olin minä ja Anselmi, mutta Kerttu puuttui. Se oli aika outoa, sillä ei ole lainkaan Kertun tapaista myöhästyä mistään. Emme omista kelloa, koska se on mielestämme vapaudenriistoa, joten pystyimme vain arvioimaan sitä flyer-valistuksen hukkaa, joka aiheutui Kertun poissaolosta. Kerttu on kuitenkin Anselmin jälkeen paras meistä haastamaan ihmisiä kadulla.

Huolemme oli kuitenkin aika turhaa, sillä Kerttu saapuikin aika pian. Hän oli käynyt torilla ostamassa eräältä ystävällisen oloiselta torikauppiaalta kotimaisia luomubanaaneja. Kauppias oli kuulemma jo kaukaa nähnyt, ettei meidän Kertulle kelpaa globaalit riistobanaanit, joten hän oli ottanut tiskin alta hedelmiä, jotka sopivat paremmin meidän arvomaailmaamme. Kotimaisten luomubanaanien kilohinta oli noin seitsemän euroa kalliimpi kuin ulkomaisten, mutta siitä huolimatta kauppa kannatti. Kotimaiset banaanit olivat nimittäin huomattavasti maukkaampia, ja niiden koskettelu tuntui voimistavan Jing & Jang -auraamme. Lisäksi Anselmin arvion mukaan kotimaisten luomubanaanien proteiinikonsentraatio oli noin 63% suurempi kuin ulkomaisten. Kerttu ja minä emme ymmärtäneet tästä mitään, joten päätimme kunnioittaa ystävämme laajaa tietomäärää hiljentymällä. Emme edes tienneet, että Suomessakin kasvoi banaaneja, ennen kuin Anselmi valisti meitä siitäkin.

No, jatkoimme savupiippupropagandaa sisältävien flyereiden jakelua ja banaanien syöntiä, kunnes päätimme jossain vaiheessa pitää pienen tauon.

Olimme ulkona seisoskelemassa ja polttamassa rauhassa hampputupakkaa, kun kolmen poliisin lauma käveli ohitsemme. Aloimme välittömästi huutelemaan ja kyselemään heidän nimiään. Tämä oli Luomuanarkistin käsikirjan mukaan yksi parhaista keinoista kyseenalaistaa auktoriteettien oikeudenmukaisuus tottelemattomuustilanteissa.

Poliisit tulivat hämmentyinenä luoksemme tiedustelemaan tilannetta. Anselmi veti henkeen kunnon savut hampputupakkaa ja puhalsi savut sitten poliisien naamalle. Meillä oli nimittäin ovela suunnitelma: jos poliisit alkaisivat taas hakkaamaan ja pidättämään meitä, niin heillä ei olisi siihen mitään oikeutta, koska hamppu, jota poltimme, oli tällä kertaa ihan laillista kuituhamppua. Tämän varjolla voisimme nostaa syytteen poliiseja vastaan aiheettomasta pidätyksestä ja kansalaisten häirinnästä.

Poliisit nielivät syötin ja alkoivat laittamaan Anselmia käsirautoihin. Otimme Kertun kanssa valokuvia tästä uskomattomasta vääryydestä, ja aloimme miettimään otsikkoa Iltalehden yleisönosastokirjoitukseen ja raporttiin Amnestylle. "Poliisi pahoinpiteli nuoria syyttömiä poliitikkoja" vai "Suomen poliisi pitää kansaa mielivaltaisen terrorin kourissa"? Anselmikin ehdotti otsikkoa. Ennen kuin hänet suljettiin eläimellisesti poliisiauton takaosaan, niin hän huusi että "kyttä on natsisika!". Kertun ja minun mielestä se ei kuitenkaan ollut ihan sovelias otsikoksi.

Vasta seuraavana päivänä Anselmi pääsi vapaaksi. Poliisit olivat syyttäneet häntä virkavallan vastustamisesta ja häiritsemisestä, vaikka oikeasti he olivat itse häirinneet meitä.

Anselmin mukaan vankilassa oli ollut aivan kamalaa. Harvoin on maailma lyönyt häntä päin kasvoja samalla voimalla kuin vankila tuona päivänä. Ruokaa ei saanut vaikka oli nälkä, eikä hän päässyt pois vaikka oli omasta mielestään ollut siellä jo riittävän kauan. Myöskään taannoisen 4D-dokumentin lupaamia hierontapalveluja ei kuulunut Anselmin vaatimuksista huolimatta. Eräs ystävällisen oloinen kaljupäinen lentäjäkokelas viereisestä sellistä olisi tosin ollut kuulemma hyvinkin avulias hieromaan Anselmin kasvoja uuteen ilmeeseen, mutta valitettavasti Anselmi pääsi vapaaksi ennen tätä.

Päätimme lisätä Amnestyn raporttiin hieman faktatietoa suomalaisesta vankilasta ja sen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Vaikka tapaus mahdollisesti jättikin Anselmiin pysyvät arvet, oli vankilareissu hänen mielestään kuitenkin käymisen arvoinen kokemus. Ei pelkästään sen takia, että nyt saimme taas aihetta vastustaa systeemiä, mutta myös sen takia että nyt voimme ylpeinä kertoa kaikille, että meidän Anselmi on käynyt vankilassa.

Kertun filosofointia

Täytyy sanoa, että me ollaan Anselmin kanssa todella onnekkaita, kun ollaan saatu Kertun kaltainen filosofi meidän jengiin mukaan. Mä itse henkilökohtaisesti olen vähän sellainen sivustakatsoja ja raportoija, Anselmi taas on sellainen toiminnan mies ja tietäjä, mutta Kerttu, Kerttu on meidän jengin filosofi ja aivot. Kaikki parhaat ajatukset on syntynyt Kertun päässä, josta ne on jatkojalostettu Anselmin päässä ideoiksi ja käytännön toiminnoiksi.

Oltiin siis eilen taas Anselmin kämpillä eli hänen vanhempiensa kellarissa pitämässä tällaista vähän "epävirallista" "kokousta", jos tiedätte mitä tarkoitan. Eli poltettiin siis hamppua, syötiin linnun talipalloja ja kuunneltiin reggaeta eli Bob Marleyta. Ja tietenkin pohdittiin yhteen ääneen koko maailman menoja.

Kertulta tuli ulos niin monta hyvää ajatusta, että en varmaan edes muista niitä kaikkia. Yritän nyt kuitenkin jotain.

Ensin Kerttua ärsytti se, kun ihmiset eivät nykyään ajattele ollenkaan:

- Mun mielest on niinku ihan hirveen surullista, et jengi ei niinku enään AJATTELE ollenkaan. Jengi vaan niinku herää aamuisin, lähtee töihin, tulee töistä, kattoo telkkuu ja menee nukkuun, mut ne ei niinku AJATTELE. Et mun mielest jengin pitäis niinku rupee AJATTELEEN enemmän.

Tämä on siis niin totta! Ja niin hyvin sanottu. Ihmisten pitäisi tosiaan ajatella enemmän, jotta ne saisivat edes vähän vihiä siitä Totuudesta, joka tavallisilta kansalaisilta pimitetään. Toisaalta helppohan se on Kertun käskeä toisia ajattelemaan, kun se on itse niin viisas filosofi. Mutta silti, ihmisten tosiaan pitäisi ajatella enemmän tätä kaikkea. Mä itse valvoin melkein koko viime yön, kun muistelin Kertun viisaita sanoja ja yritin ajatella. Se oli yllättävän vaikeaa, ajattelu on yllättävän vaikeaa nykyisin, kun on tämä länsimainen elämäntapa ja globalisaatio.

Jossain vaiheessa puheenaihe vaihtui nykyisen politiikkajärjestelmän tehottomuuteen:

- Siis joku tyyliin eduskuntaki on nykyaikana ihan turha laitos. Aika monel on kuitenki netti himassa, ni miksei voitais siirtyy kansanäänestys yhteiskuntaan? Netis vois ihan hyvin äänestää niist asioista joista nyt äänestetää eduskunnas.

Tätä ei kukaan meistä ollut ennen edes keksinyt ajatellakaan, paitsi Kerttu tietenkin. Idea on kuitenkin erittäin toimiva, mietittiinkin että miksei tätä olla toteutettu jo aiemmin. Ajatelkaa siis, sellainen nettisivu, jossa olisi kaikki ne kysymykset joita eduskunnassa kysytään, ja sitten eriväriset painikkeet että KYLLÄ, JAA ja EOS. Tällä säästyisi helposti useita miljardeja euroja vuodessa byrokratian rattailta, ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet paranisivat. Suomi voisi tässäkin asiassa olla ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kehityksen kärjessä, mutta kukaan ei ole ilmeisesti keksinyt tätä vielä. Täytyy laittaa idea korvan taakse, ja tehdä asialle jotain. Sovittiin, että Anselmi jatkojalostaa tästä ideasta käytännön toimintoja. Kenties jonkinlainen mielenosoitus eli bileet asian puolesta voisi olla paikallaan.

No kuitenkin. Mitä pidemmälle ilta jatkui, sitä erikoisempia ideoita Kertun päästä alkoi löytymään. Tällä kertaa puheenaihe kääntyi Anselmin lempiaiheeseen eli tieteeseen:

- Mun mielestä olis niinku tärkeetä lisätä yhteistyötä tavallisen kansan ja tieteen välillä. Et ku tiedemiehet ei aina välttämättä ajattele asioita ihan loppuun asti, ni ois hyvä jos tavalliset kansalaiset vois neuvoa niitä. Siis esimerkiks just noi geenijutut ja aurinkovoima.

Ihmettelette varmaan, että mitä Kerttu tarkoitti noilla geenijutuilla ja aurinkovoimilla. Älkää huolehtiko, selitän ne tietenkin perinpohjin.

Luettiin joskus tiedelehden kannesta, että nyt jo vihanneksiakin aletaan geenimuokkailemaan. Joihinkin vihanneksiin aiotaan siirtää geenejä jopa eläimistä. Tässä vaiheessa Kertun päässä naksahti. Jos vihanneksiin siirretään geenejä eläimistä, niin silloin kasvissyöjien oikeuksia rikotaan, koska silloin ne eivät ole enää 100% vegaanisia. Ja kuka kantaa vastuun siitä mitä niille eläinraukoille tapahtuu, kun heiltä otetaan geenejä pois? Tiedemiehet eivät ole ajatelleet tätä, mutta onneksi me olemme.

Toinen juttu geenitekniikassa on nämä kaikki tällaiset DNA-testit. Ne ovat Kertun mukaan erittäin epäluotettavia, koska jo ihmisellä ja apinalla on n. 95% samat DNA:t. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että on 95% todennäköisyys, että ihmisen tekemästä rikoksesta voidaan tuomita viaton apina vankilaan. Puhumattakaan siitä todennäköisyydestä, että miten eri ihmisten DNA:t erottuvat toisistaan. Täysin järjetöntä ja ajattelematonta toimintaa tiedemiehiltä siis.

Kerttu ei viitsinyt edes aloittaa pääsiäisaikaan myytävien Mignon-munien kaltaisisista moraalittomista geenitekniikan sovellutuksista, koska jo pelkkä ajattelu sai hänen verenpaineensa kohoamaan uskomattomiin lukemiin.

Anselmi onkin jo pitkään suunnitellut geeninvastaisia mielenosoituksia, mutta suunnitelmat ovat jääneet suunnitelma-asteelle. Kuitenkin jonain päivänä aiomme järjestää sellaiset mielenosoitusbileet geenejä vastaan, ettei olla ennen nähtykään.

Ja sitten tuo aurinkovoimaviittaus. Luettiin taas tiedelehdestä, tällä kertaa ihan sisäsivuilta, että aurinkovoima toimii vain aurinkoisella säällä. Tämä on kuitenkin selkeästi virheellinen ajattelutapa. Anselmin ja Kertun teorian mukaan aurinkovoima toimii myös pilviselläkin säällä, koska silloinkin paistaa aurinko, koska muutenhan olisi yönpimeää. Tiedemiehet eivät ole vain ottaneet tätä huomioon.

On siis ensiarvoisen tärkeää, että tiedemiehet saisivat kuulla kansalaistenkin mielipiteitä, ja että he ottaisivat ne huomioon keksiessään uusia juttuja. Mietittiin, että kuinkakohan monta suurta keksintöä on jäänyt keksimättä, kun tiedemiehet ovat itsekkäästi ja sokeasti kuunnelleet vain omia mielipiteitä ja tieteen tylsiä lainalaisuuksia. Anselmin varovaisen arvion mukaan tällaisia keksintöjä olisi noin kolme miljoonaa kappaletta.

No, ilta kuitenkin jatkui. Nyt Kerttua askarrutti Suomen lain korrektius ja validiteetti:

- Siis kelatkaa niinku jotain Suomen lakiakin. Eihän siinä sanota missään kohtaa, että lakia pitäis noudattaa. Ja vaikka sanottaiski, ni eihän sitä vois ottaa huomioon, koska laki on puolueellinen itseään kohtaan. Tottakai jokainen laki haluaisi, että juuri häntä itseään noudatettaisiin.

Tämä nauratti meitä kaikkia, mutta ei siksi että se olisi ollut jotenkin huono ajatus, vaan siksi koska se on tosiaan aivan totta! Kukaan ei ole vain aikaisemmin ajatellut tätäkään! Anselmi alkoi välittömästi jalostamaan repliikkejä ja argumentteja Kertun ajatuksista, jotta hän voisi käyttää niitä poliiseja vastaan pidätystilanteessa. Ajateltiin, että voitaisiin laatia itse oma laki ja noudattaa sitä. Ja sitten voitaisiin polttaa hamppua julkisella paikalla, eikä poliisi mahtaisi mitään. Mitäs veikkaatte, että poliisit vastaa, kun me sanotaan että meillä on oma laki, jossa sanotaan ettei meidän tarvitse noudattaa Suomen lakia! ;) Mahtava idea, kyllä me ollaan Anselmin kanssa niin ylpeitä Kertusta.

"Epävirallisen" "kokouksen" loppu alkoi jo häämöttää. Tässä vaiheessa Kerttu ei ollut enää niin skarppina kaiken sen hampun jälkeen, joten ideatkin alkoivat hyytymään. Illan lopussa olikin hyvä tehdä yhteenveto länsimaisen yhteiskunnan surullisista erityispiirteistä:

- Täst kapitalismist on tullu länsimaisille ihmisille vähän niinku joku uskonto. Meinaan et pankit on vähän niinku kirkkoi, pankkineidit on vähän niinku pappeja ja raha on sit tietty niinku raamatun sivut, jota palvotaan ihan hulluna vaikka ne on molemmat vaan paperia.

Kertun omaperäinen vertauskuva länsimaisesta ajattelutavasta tiivisti kaiken. Raha on länsimaiselle ihmiselle kaikki kaikessa, vaikka se on vaan pelkkää paperia ja metalleja. Ihmisten pitäisi siis todellakin pysähtyä ja ajatella enemmän tätä kaikkea. Rahan pitäisi kuitenkin olla jokaisen perusoikeus, mutta sitä ei tässä kylmässä ja tuloskeskeisessä kvartaaliglobalisaatiossa kenellekään taata, koska kaikkien pitäisi muka tehdä jatkuvasti töitä. Suomalaisen yhteiskunnan pitäisikin ottaa mallia linnuista. Lintujen yhteiskunnassa ei tunneta rahaa, eivätkä ne tee töitä, mutta silti ne voivat lennellä vapaasti taivaalla.

Ilta oli siis koko lailla hyvin onnistunut, vaikka se jättikin vähän tyhjän ja surullisen olon. Länsimaiset ihmiset ovat niiin... en viitsi edes sanoa. Mutta se on kuitenkin Totuus, Kertulla on ainutlaatuinen lahja nähdä Totuus ja kertoa siitä eteenpäin. Meidän jengi on nyt tosi vahvana tämän illan jälkeen, ja me aiotaan nyt entistä tehokkaammin tehdä kaikkemme ja polttaa enemmän hamppua, jotta maailma pelastuisi.

Uutta energiatiedettä

Tänään olimme kaupassa ostamassa välipalaksi linnun talipalloja, kunnes tapahtui jotain suurta. Olimme juuri kävelemässä lehtiosaston läpi, kun Anselmi huomasi uusimman tiedelehden kannen. Siinä kerrottiin, että vetyenergia on tulevaisuuden energiamuoto. Jätimme ostokset siihen paikkaan ja juoksimme samantien Anselmin kämpille eli hänen vanhempiensa kellariin suunnittelemaan omaa vetyvoimalaa.

Anselmi muisti yläasteen fysiikan tunnilta, että vedessä olisi paljon vetyä (siitähän sen nimikin tulee). Pitäisi vain keksiä keino, että miten saamme veden palamaan. Ajattelimme ensin lurauttaa vähän bensaa sinne veden sekaan, mutta sitten muistimme että bensahan voi räjähtää, emmekä halunneet voimalaamme räjähdysriskiä.

Vesi ei pala, koska se on märkää. Se pitäisi siis ensin kuivata ja polttaa vasta sitten. Aioimme toteuttaa voimalamme ensin vähän pienemmässä mittakaavassa, joten kaadoimme pieneen kattilaan vettä. Sitten ryhdyimme kaikki kolme puhaltamaan siihen, että se kuivuisi. Kerttu keksi hakea hiustenkuivaajan, joka tehostaisi veden kuivumista.

Olimme nyt puhaltaneet vähän yli kolme tuntia, ja kun Anselmi oli kaksi kertaa pyörtynyt hapenpuutteeseen, eikä vesi ollut vieläkään kuivunut, niin päätimme luovuttaa. Ilmeisesti veden kuivamiseen pitäisi keksiä jokin toinen keino, mutta edes tiedemiehet eivät ole vielä keksineet sitä.

Kokous

Eilen pidimme yhdistyksen kokouksen Anselmin kämpillä eli hänen vanhempiensa kellarissa. Päätimme juhlistaa kokousta ostamalla uudet energiasäästölamput, koska vanhat olivat jotenkin ehtineet mennä vanhoiksi. Säädimmekin lamput samantien täydelle teholle. Anselmien laskelmien mukaan ne säästivät nyt saman verran energiaa mitä tietokoneemme kulutti, eli kokonaiskulutus oli nolla. Vuorasimme varmuuden vuoksi lamput vielä foliolla, jotta kaikki energia säteilisi varmasti takaisin niihin.

Kokouksen aiheena oli Anselmin kutsunnat. Hän oli taas saanut Puolustusvoimilta kirjeen, jonka mukaan kutsunnat pidettäisiin jo ihan muutaman viikon päästä. Ajattelimme, että tällä kerralla ei heitettäisi kirjettä roskiin, vaan menisimme kaikki paikan päälle tekemään vaikutuksia sekä armeijan henkilökuntaan että värvättäviin. Kenties voisimme tehdä parannuksia Suomen puolustuspoliittiseen linjaukseenkin.

Teimme tarkan suunnitelman siitä, minkälaisia argumentteja aiomme käyttää ja millä tavalla yritetään vaikuttaa. En kuitenkaan viitsi tässä kertoa enempää, sillä aion kirjoittaa kattavamman raportin sitten kun koko tilaisuus on ohitse.

Loppuajan kokousta poltimmekin sitten hamppua ja kuuntelimme kirgisialaista pajupillivelhoa. Anselmin mukaan se oli 100% ekomusiikkia, sillä sen tekemisessä ei ollut kärsinyt yksikään söpö eläin. Sitten Anselmi alkoi tuttuun tapaan hamppupäissään kerskailla "sotajutuillaan" muutaman vuoden takaa, kun hän oli kuokkavierasbileissä nähnyt vilauksen Markus Drakesta. Kerttu kertoi joskus nähneensä Rosa Meriläisen, mutta se ei ollut ihan yhtä kova juttu.

Jossain vaiheessa hamppu alkoi sitten loppumaan ja kokous päättyikin.

Aloitus

Heippa vaan kaikille.

Mun nimi on Kukka-Maria, ja mä päätin avata tällaisen nettipäiväkirjajutskan meidän yhdistyksen nimissä, jotta ihmiset saisivat vähän käsitystä siitä mitä me teemme ja voisivat ehkä innostuakin toiminnastamme. Ja että ihmiset saisivat kuulla Totuudesta, ja sitä kautta maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi elää.

Jotkut ovatkin jo ehkä tutustuneet Erinlaisen Tulevaisuuden Nuoriin nettisivuillamme, jotka perustettiin muutama vuosi sitten, mutta nykyään ne on jo poistettu netistä koska se palveluntarjoaja ei jaksanut enää pitää niitä yllä tai jotain.

Eli mä oon siis Kukka-Maria ja mä oon meidän jengin eli yhdistyksen tiedotusvastaava. Muita tyyppejä meidän jengissä on Anselmi, joka on koko ETN-organisaation perustaja ja johtaja, ja sitten on Kerttu joka toimii yhdistyksen rahastonhoitajana. Meitä on vaan kolme, mutta meillä on sitäkin enemmän energiaa ja ideoita, jotka auttaa meitä pelastamaan maailman. Ollaan joskus yritetty värvätä lisääkin jäseniä, mutta ne ei ole jostain syystä kovin kauan jaksanu hengailla mukana. Mutta me ollaan kolmistaan tosi hyvä "kopla", jos näin saa sanoa, ja meillä on tosi hyvä yhteishenki!

Tähän päiväkirjaan on tarkoitus kirjoittaa kaikenlaisia aktivismiin ja erinlaisuuteen liittyviä asioita, eli oikeastaan kaikkea mitä meidän elämät pitää sisällään. Eli siis niin kuin päiväkirjatyyppisesti selostan kaikenlaisia tapahtumia ja tempauksia. Ja sitten vähän meidän ajatuksista on tulossa juttua myös, sellaisia niin kuin laajempia raportteja.

Eli ei kai tässä sitten muuta kuin lukemisiin! Ensimmäisen jutun pitäisi ilmestyä viimeistään parin päivän päästä.