Anselmin putkareissu
Kaikki alkoi eilen, kun oltiin rautatieasemalla jakamassa ihmisille flyereitä koskien savupiippujen vastaista kampanjaamme. Paikalla olin minä ja Anselmi, mutta Kerttu puuttui. Se oli aika outoa, sillä ei ole lainkaan Kertun tapaista myöhästyä mistään. Emme omista kelloa, koska se on mielestämme vapaudenriistoa, joten pystyimme vain arvioimaan sitä flyer-valistuksen hukkaa, joka aiheutui Kertun poissaolosta. Kerttu on kuitenkin Anselmin jälkeen paras meistä haastamaan ihmisiä kadulla.
Huolemme oli kuitenkin aika turhaa, sillä Kerttu saapuikin aika pian. Hän oli käynyt torilla ostamassa eräältä ystävällisen oloiselta torikauppiaalta kotimaisia luomubanaaneja. Kauppias oli kuulemma jo kaukaa nähnyt, ettei meidän Kertulle kelpaa globaalit riistobanaanit, joten hän oli ottanut tiskin alta hedelmiä, jotka sopivat paremmin meidän arvomaailmaamme. Kotimaisten luomubanaanien kilohinta oli noin seitsemän euroa kalliimpi kuin ulkomaisten, mutta siitä huolimatta kauppa kannatti. Kotimaiset banaanit olivat nimittäin huomattavasti maukkaampia, ja niiden koskettelu tuntui voimistavan Jing & Jang -auraamme. Lisäksi Anselmin arvion mukaan kotimaisten luomubanaanien proteiinikonsentraatio oli noin 63% suurempi kuin ulkomaisten. Kerttu ja minä emme ymmärtäneet tästä mitään, joten päätimme kunnioittaa ystävämme laajaa tietomäärää hiljentymällä. Emme edes tienneet, että Suomessakin kasvoi banaaneja, ennen kuin Anselmi valisti meitä siitäkin.
No, jatkoimme savupiippupropagandaa sisältävien flyereiden jakelua ja banaanien syöntiä, kunnes päätimme jossain vaiheessa pitää pienen tauon.
Olimme ulkona seisoskelemassa ja polttamassa rauhassa hampputupakkaa, kun kolmen poliisin lauma käveli ohitsemme. Aloimme välittömästi huutelemaan ja kyselemään heidän nimiään. Tämä oli Luomuanarkistin käsikirjan mukaan yksi parhaista keinoista kyseenalaistaa auktoriteettien oikeudenmukaisuus tottelemattomuustilanteissa.
Poliisit tulivat hämmentyinenä luoksemme tiedustelemaan tilannetta. Anselmi veti henkeen kunnon savut hampputupakkaa ja puhalsi savut sitten poliisien naamalle. Meillä oli nimittäin ovela suunnitelma: jos poliisit alkaisivat taas hakkaamaan ja pidättämään meitä, niin heillä ei olisi siihen mitään oikeutta, koska hamppu, jota poltimme, oli tällä kertaa ihan laillista kuituhamppua. Tämän varjolla voisimme nostaa syytteen poliiseja vastaan aiheettomasta pidätyksestä ja kansalaisten häirinnästä.
Poliisit nielivät syötin ja alkoivat laittamaan Anselmia käsirautoihin. Otimme Kertun kanssa valokuvia tästä uskomattomasta vääryydestä, ja aloimme miettimään otsikkoa Iltalehden yleisönosastokirjoitukseen ja raporttiin Amnestylle. "Poliisi pahoinpiteli nuoria syyttömiä poliitikkoja" vai "Suomen poliisi pitää kansaa mielivaltaisen terrorin kourissa"? Anselmikin ehdotti otsikkoa. Ennen kuin hänet suljettiin eläimellisesti poliisiauton takaosaan, niin hän huusi että "kyttä on natsisika!". Kertun ja minun mielestä se ei kuitenkaan ollut ihan sovelias otsikoksi.
Vasta seuraavana päivänä Anselmi pääsi vapaaksi. Poliisit olivat syyttäneet häntä virkavallan vastustamisesta ja häiritsemisestä, vaikka oikeasti he olivat itse häirinneet meitä.
Anselmin mukaan vankilassa oli ollut aivan kamalaa. Harvoin on maailma lyönyt häntä päin kasvoja samalla voimalla kuin vankila tuona päivänä. Ruokaa ei saanut vaikka oli nälkä, eikä hän päässyt pois vaikka oli omasta mielestään ollut siellä jo riittävän kauan. Myöskään taannoisen 4D-dokumentin lupaamia hierontapalveluja ei kuulunut Anselmin vaatimuksista huolimatta. Eräs ystävällisen oloinen kaljupäinen lentäjäkokelas viereisestä sellistä olisi tosin ollut kuulemma hyvinkin avulias hieromaan Anselmin kasvoja uuteen ilmeeseen, mutta valitettavasti Anselmi pääsi vapaaksi ennen tätä.
Päätimme lisätä Amnestyn raporttiin hieman faktatietoa suomalaisesta vankilasta ja sen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Vaikka tapaus mahdollisesti jättikin Anselmiin pysyvät arvet, oli vankilareissu hänen mielestään kuitenkin käymisen arvoinen kokemus. Ei pelkästään sen takia, että nyt saimme taas aihetta vastustaa systeemiä, mutta myös sen takia että nyt voimme ylpeinä kertoa kaikille, että meidän Anselmi on käynyt vankilassa.
Huolemme oli kuitenkin aika turhaa, sillä Kerttu saapuikin aika pian. Hän oli käynyt torilla ostamassa eräältä ystävällisen oloiselta torikauppiaalta kotimaisia luomubanaaneja. Kauppias oli kuulemma jo kaukaa nähnyt, ettei meidän Kertulle kelpaa globaalit riistobanaanit, joten hän oli ottanut tiskin alta hedelmiä, jotka sopivat paremmin meidän arvomaailmaamme. Kotimaisten luomubanaanien kilohinta oli noin seitsemän euroa kalliimpi kuin ulkomaisten, mutta siitä huolimatta kauppa kannatti. Kotimaiset banaanit olivat nimittäin huomattavasti maukkaampia, ja niiden koskettelu tuntui voimistavan Jing & Jang -auraamme. Lisäksi Anselmin arvion mukaan kotimaisten luomubanaanien proteiinikonsentraatio oli noin 63% suurempi kuin ulkomaisten. Kerttu ja minä emme ymmärtäneet tästä mitään, joten päätimme kunnioittaa ystävämme laajaa tietomäärää hiljentymällä. Emme edes tienneet, että Suomessakin kasvoi banaaneja, ennen kuin Anselmi valisti meitä siitäkin.
No, jatkoimme savupiippupropagandaa sisältävien flyereiden jakelua ja banaanien syöntiä, kunnes päätimme jossain vaiheessa pitää pienen tauon.
Olimme ulkona seisoskelemassa ja polttamassa rauhassa hampputupakkaa, kun kolmen poliisin lauma käveli ohitsemme. Aloimme välittömästi huutelemaan ja kyselemään heidän nimiään. Tämä oli Luomuanarkistin käsikirjan mukaan yksi parhaista keinoista kyseenalaistaa auktoriteettien oikeudenmukaisuus tottelemattomuustilanteissa.
Poliisit tulivat hämmentyinenä luoksemme tiedustelemaan tilannetta. Anselmi veti henkeen kunnon savut hampputupakkaa ja puhalsi savut sitten poliisien naamalle. Meillä oli nimittäin ovela suunnitelma: jos poliisit alkaisivat taas hakkaamaan ja pidättämään meitä, niin heillä ei olisi siihen mitään oikeutta, koska hamppu, jota poltimme, oli tällä kertaa ihan laillista kuituhamppua. Tämän varjolla voisimme nostaa syytteen poliiseja vastaan aiheettomasta pidätyksestä ja kansalaisten häirinnästä.
Poliisit nielivät syötin ja alkoivat laittamaan Anselmia käsirautoihin. Otimme Kertun kanssa valokuvia tästä uskomattomasta vääryydestä, ja aloimme miettimään otsikkoa Iltalehden yleisönosastokirjoitukseen ja raporttiin Amnestylle. "Poliisi pahoinpiteli nuoria syyttömiä poliitikkoja" vai "Suomen poliisi pitää kansaa mielivaltaisen terrorin kourissa"? Anselmikin ehdotti otsikkoa. Ennen kuin hänet suljettiin eläimellisesti poliisiauton takaosaan, niin hän huusi että "kyttä on natsisika!". Kertun ja minun mielestä se ei kuitenkaan ollut ihan sovelias otsikoksi.
Vasta seuraavana päivänä Anselmi pääsi vapaaksi. Poliisit olivat syyttäneet häntä virkavallan vastustamisesta ja häiritsemisestä, vaikka oikeasti he olivat itse häirinneet meitä.
Anselmin mukaan vankilassa oli ollut aivan kamalaa. Harvoin on maailma lyönyt häntä päin kasvoja samalla voimalla kuin vankila tuona päivänä. Ruokaa ei saanut vaikka oli nälkä, eikä hän päässyt pois vaikka oli omasta mielestään ollut siellä jo riittävän kauan. Myöskään taannoisen 4D-dokumentin lupaamia hierontapalveluja ei kuulunut Anselmin vaatimuksista huolimatta. Eräs ystävällisen oloinen kaljupäinen lentäjäkokelas viereisestä sellistä olisi tosin ollut kuulemma hyvinkin avulias hieromaan Anselmin kasvoja uuteen ilmeeseen, mutta valitettavasti Anselmi pääsi vapaaksi ennen tätä.
Päätimme lisätä Amnestyn raporttiin hieman faktatietoa suomalaisesta vankilasta ja sen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Vaikka tapaus mahdollisesti jättikin Anselmiin pysyvät arvet, oli vankilareissu hänen mielestään kuitenkin käymisen arvoinen kokemus. Ei pelkästään sen takia, että nyt saimme taas aihetta vastustaa systeemiä, mutta myös sen takia että nyt voimme ylpeinä kertoa kaikille, että meidän Anselmi on käynyt vankilassa.
posted by Kukka-Maria @ tiistaina, heinäkuuta 19, 2005
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home